Säälittävää kirjoittaa samana päivänä miljoona kirjoitusta ("Saa sitä muokkaa nappiakin käyttää"), mutta nyt vain on sellainen olo. Pakko saada kirjoittaa. Hyvähän se onkin nyt kirjoittaa ennen kuin tulee alamäki eikä yhtään kiinnosta.

Olen menossa ensi viikolla Helsinkiin. Nyt ajattelet, että "Hyvät sinulle, pääset shoppailemaan" tai "Ja..?" Minä kävin viimeksi Helsingissä kesällä 05. Todellakin vain kävin, risteilylle oltiin menossa ja ei siinä pahemmin ehtinyt tutustua. Kun tarkemmin miettii, en ole koskaan ollut shoppailemassa Helsingissä. Olen siis käynyt siellä, mutta en kierrellyt kauppoja kunnolla ja ostellut liikaa turhia vaatteita. Jos sinä nyt hämmästyit, niin niin hämmästyin minäkin. Ihanko oikeasti? Niin se taitaa kyllä olla. Mutta ensi viikolla sekin on tarkoitus korjata.

Hiukan tämän aiheenkin takia olen kiertänyt blogeja http://www.blogilista.fi kautta. Sieltä on löydettävissä useita muotiblogeja, joista voin katsoa kuinka siellä Helsingissä pitää pukeutua. En ole mikään muodin orja, seuraan muotia jonkun verran, mutta pukeudun vain siihen, mikä tuntuu mukavalta. Mutta toisaalta en ole sellainen ihminen joka haluaa herättää liikaa huomiota pukeutumisella tai muutenkaan. Mieleeni on vain syöpynyt paikallisen lehden yleisöosasto kirjoitus jonkin aikaa sitten, jossa sanottiin että: "Kun te nuoret menette Helsinkiin, niin kyllä siellä teidät maalaisiksi katsotaan." Sanoppa sitten miten maalaisia olemme kuitenkaan, kun asun kuitenkin kaupungissa, joka löytyy kymmenen Suomen suurimman kaupungin listalta. Kirjoittaja kuitenkin pelotteli siihen malliin, että hieman ehkä hirvittää tuo lähteminen. Muiden mielipiteistä ei tietenkään tulisi välittää, mutta minkäs minä sille voin. En valitettavasti mitään, vaikka niin kovasti haluaisinkin.

Helsinkiin minä olen menossa katsomaan My Chemical Romancea, mcr näin tuttavallisemmin. Ja tietysti minun pitäisi nyt pukea päälleni raitapaita, mielellään mustavalkea, laittaa jalkaan mustat pillifarkut ja converset, heittää musta emoletti puoliksi silmille ja kehystää silmät mustalla kajaalilla, jos ne vaikka sattuuvat siltä hiusten takaa vilahtamaan. Aloitanpa sitten purkamaan stereotypiaa: minulla on pitkät vaaleat hiukset. Käytän feikkiconverseja, koska ne olivat halvemmat kuin oikeat ja silti oikein hyvät. Jo näistä kahdesta syystä pelkään koko Helsingin Jäähalliin jonottavien pienten mcrmylaisten katsovan minua pahasti, ja pitävän "sellaisena teininä jonka mielestä Gerard on ihQ". Heidät taas kehoittaisin katsomaan tarkemmin mcr:n haastatteluja, joissa he vannovat yksilöllisyyden ja omana itsenään olemisen nimeen. Jäähallin permanto luultavasti täyttyy faneista, joiden paidoissa lukee "MCR saved my life" ja näin he toivovat jäävänsä koko bändin muistiin ja sydämiin. Luultavasti sen yhden keikan jälkeen, sen ensimmäisen kerran, kun Gerard bongasi vastaavan paidan katsomosta ja kertoi sen olevan koko bändin idea, tällaisia tapauksia on tullut vastaan joka keikalla. Hienoahan se on, jos he todellakin elämäsi pelastivat, mutta tosiasiassa, miltä? Olisiko kyseessä voinut olla mikä tahansa bändi joka vain sattui kuulumaan silloin kun sinulla oli vaikeaa?
Toinen, mitä en oikein käsitä, on se, että ihmiset pukeutuvat keikoille keikkabändin paitaan. Mitä he haluavat sillä sanoa: "Hei, pidän teistä niin paljon, että kulutin paitaanne 20 euroa ja nyt saatte katsoa omaa pärstäänne koko esiintymisen ajan." Kyllä minäkin bändipaitoja omistan, mutta pidän niitä muulloin, kuin keikoilla. Saa sitten nähdä mitä tällekin keikalle päälleni löydän. Nuo feikkiconverset ainakin varmasti.

Nyt kun on aloitettu tämä muodista puhuminen ja sen ihmettely, niin miksi en voisi jatkaa samalla linjalla. Nahka materiaalina. En voi kyllä ymmärtää. Nahkahousut, mitä ihmettä? Nahkatakit, voiko materiaali todellakin olla lämmin ja mukava? Minua eivät ole nahkavaatteet saaneet vielä mitenkään innostumaan. Nahka jo tuoksuu nenääni niin pahalle, on haissut aina, pienenä en edes voinut olla kenkäosastolla kaupoissa tulematta pahoinvoivaksi. Nahka tuntuu ainakin ulkopuolelta ikävältä päälläni en ole kokeillut kertaakaan. Katsokaa Frendeistä jakso, jossa Ross hankkii nahkahousut ja kertokaa, ovatko ne todella niin ongelmallisia.
Nahkalaukuistakaan en henkilökohtaisesti kovasti pidä. Näissä kyllä poikkeuksia löytyy, mutta tekonahka olisi laukuissa ainoa jota suostuisin käyttämään. Nylkeä nyt eläimiä siksi, että ihmiset saavat nätin laukun. Voi miten mahtavaa. 

Selailin tuossa Johanna Oraksen töitä ja mieleeni tuli jotain mitä englannin opettajani tuossa jokunen aikaa sitten sanoi. Hän kertoi Burberryn olevan tosiasissa alkuperäisesti keskiluokkaisten ihmisten ilmiö, jolla he "esittivät" kuuluvansa ylimpään luokkaan. Missään muualla en ole vastaavaan väitteeseen törmännyt, joten paikkaansa pitävyydestä ei ole varmuutta. 

Mutta hyvää päivän jatkoa, enköhän minäkin tänne vielä tänään eksy.