Hävettää jopa myöntää, mutta perjantai-iltaisin on harvinaisen hankala käydä tavallisessa ruokakaupassa. Kaupat ovat normaalia tyhjempiä (kuten yleensäkin iltaisin), mutta minä jos satun kerrankin menemään jonnekin meikittä ja lähestulkoon kotivaatteissa, niin johan alkaa tuntua itsestä pahalta. (Nyt on kyseessä suuremmat marketit. Naapurin Siwaan kyllä uskaltaudun melkein kuinka vain. Tai oikeastaan en, sillä ei se niin naapurissa ole, että tiedä ketä vastaankin voisi astella.)

Aluksi on oikein hyvä olo: "ha! Enhän minä mitään tarvitse, kunhan omana itsenäni menen." Sitten sattuu vastaan peili. Tiedättehän, niitä juttuja, joista näet oman pärstäsi makkaroiden takaa. "Kuka tuo on?" tulee ensiksi mieleen. "En minä tältä näyttänyt, kun kotoa lähdin." Silloin itsevarmuuskin tippuu nollaan ja aletaan liikkua seiniä pitkin. Kaikki tarpeellinen pyritään keräämään mahdollisimman nopeasti kärriin kuitenkin muita ihmisiä välttäen, eli väkijoukot kierretään vaikka parin hyllyrivin päästä. Ja autappa tässä tilanteessa jos tulee joku tuttu vastaan! Puhe menee yhdeksi sönkötykseksi ja päässä pyörii vain: "Mitähän tuokin nyt ajattelee?" Ja kassalla. Kassalla on kaikkein pahinta! Ensiksi odotellaan piilossa vessapaperihyllyillä, että suurin tungos on hävinnyt. Sitten varovaisesti uskaltaudutaan taas jonoon. Ehdit juuri huokaista helpotuksesta, kun taaksesi jonossa astuu joukko iloista juhlaväkeä, jotka puhuvat mitä typerimmistä asioista ja haisevat vanhalta viinalta. Jopa tässä seurassa alkaa hävettämään! Sisäisesti toivotaan, että kassalla on joku nopea ihminen, että tästä painajaisesta pääsee pois takaisin kotiin neljän seinän sisään syömään niitä munkkeja jotka jo liukuhihnalla kulkevat. EI! Munkkeja vielä. Mahtaavat vierelläolijat katsella, että "Tuo se on jokin surkea tapaus joka joka perjantai istuu kotona, syö munkkeja ja lukee jotain 1900-luvun rakkausromaaneja". Äkkiä! Äkkiä pois täältä!

Jos tuosta ei tullut vielä selville, voin siis sanoa, että minulla on itsevarmuus todella vähissä. Tässä olen nyt pari viikkoa ollut ilman yhdenkään ystävän yhteenottoja (ei sillä, olen ollut poissa kaupungista ja on ollut muutakin tekemistä) ja sen olen huomannut, että näitä "kavereita" näen ainoastaan, kun (tällä hetkellä poissa Suomesta) oleva ystäväni on maisemissa ja ottaa minuun yhteyttä ja kysäisee: "Mitäs tänään?" Tästä laskiessa 1+1 vastaukseksi saadaan = aika hyviä ystäviä sinulla. No älä! Minulla on enemän sellaisia kavereita, joita näen lukuvuoden aikaan ja sitten kesä on serkuille ja tutuille silloin kun tämä yksi jota voi ystäväksikin kutsua, on paikan päällä. Ei sillä, nyt on pari päivää ollut oikein ihana viettää aivan rauhassa. Kesällä täytyy olla tällaisiakin päiviä. Ehdin myös käymään sukulaisten luona ja muuta kesänormaalia.

Luin tänään sen Gossip girl-kirjan loppuun mitä hehkutin, kai tänään joskus tuossa aiemmin? Uskomatonta kuinka nopeasti sen luin, mitäs siinä kun mielenkiintoista tekstiä oli. Minä nyt en rupea tekemään mitään erityistä esittelyä, kun ei sellainen minulta luonnistu (yritin tehdä sitä jo eilisen From Hell -leffan pohjalta). Eli selittelen nyt mitä selittelen.
Juonihan menee seuraavasti: paikkana Manhattan, henkilöinä sen eliitin nuori sukupolvi, alaikäiset tyttö- ja poikakouluissa käyvät oppilaat. Kaikkea saa mitä haluaa, rahaa on riittämiin ja sen yli ("Kohti ääretöntä ja sen yli!" Buzz Lightyear) eikä ongelmia rahan käytölle luulisi tulevan. Kuluttaa voi hemmotteluhoidoissa, kalliissa kahviloissa ja ravintoloissa sekä tietysti ostamalla vaatteita. Myöskin eliitin on tietenkin totuttava erilaisiin hyväntekeväisyystapahtumiin ja hyvin lahjottaneita sukuja tietenkin arvostetaan.
Manhattanin seurapiirit alkavat kuhista, kun Serena van der Woodsen palaa New Yorkiin sisäoppilaitoksesta, josta hänet on erotettu. Kohutapahtuneesta johtuen kaikki alkavat miettiä mistä erottaminen johtuukaan? Erilaiset huhut Serenan välivuodesta alkavat kiertää koko Manhattania aina netin mysteeristä Gossip girliä myöten, joka tietenkin tietää kaikesta kaiken ja kertoo sen mielellään muillekin. Kaikki kirjan tapahtumat liittyvät tavalla tai toisella Serenaan. Kyseessä on oikein hyvä pintaliito kirja, joka kuitenkin kertoo myös eliittinuorten ongelmista, joille voidaan myös sanoa "maailmassa on suurempiakin ongelmia". Mutta tämä on ehdottomasti kesälukemista! Aivoja ei tarvitse liiaksi käyttää, toisaalta usean henkilön nimen muistaminen vie jo jonkin verran aivokapasiteettia. Olen tosiasiassa jo ennestään lukenut näitä kirjoja, mutta luen niitä aivan epäjärjestyksessä, lukien sen mikä kirjastosta nyt sattuu löytymään. En kyllä enää muista ollenkaan mitä myöhemmissä kirjoissa tapahtuu, tai ainakaan kenelle. Eli saattaa jatkua lukeminen niin, että odottelen saavani kakkososan käsiini. Tämä ensimmäinen osa kuitenkin muistikuvieni mukaan on kaikein ronskein ja rohkein. Toisaalta, nämä kirjat ovat sen verran viihdyttäviä, että saattaisin ne itsellekin hankkia. Kielenä kuitenkin ehkä englanti. http://www.gossip-girl.com Tähtiä Eliittinuorille ****

Seuraavana luettavanani on Shakespearen "As you like it". Matkalle mukaan lähtee J.D. Salingerin yhdeksän kertomusta sekä ranskan kielioppi.

Nyt seuraa tietokilpailuhetki. Mikä yhdistää Bilbo Reppulia, Willy Wonkaa ja Rubeus Hagridia? Tietenkin elokuva From Hell, josta löytyy kaikkien näiden hahmojen näyttelijät. Ian Holm, Johnny Depp sekä Robbie Coltrane yhdessä Heather Grahamin kanssa muodostavat elokuvan päänäyttelijä kastin. Kyseessä on siis elokuva, jonka aiheena on Viiltäjä-Jack, Lontoota 1888 pelotellut sarjamurhaaja, joka murhasi useita prostituoituja. Tekijää ei koskaan saatu selville.  
Elokuva on tehty "Helvetistä" -sarjakuvasarjan pohjalta ja sen ovat ohjanneet Hughesin veljekset. Tarjolla on nyt yksi uskalias vaihtoehto ra'an murhaajan henkilöllisyydeksi. Elokuva tosiaankin on raaka, K-18 merkinnänkin se on saanut. Muistelin kyllä, että K-15 olisi ollut ikärajana, mutta K-18 ymmärtää tämän elokuvan kohdalla.
Johnny Depp on mahtava, muuntautumiskykyinen näyttelijä. Tässä elokuvassa edes hänkään ei pääse parhaimpiinsa oopiumia käyttelevänä rikostutkijana. Hänelle ei toisaalta sitä mahdollisuutta suodakaan, sillä elokuva käsittää muutakin kuin pelkän tämän yhden miehen. Heather Graham naispääosassa on Heather Graham. En pahemmin pidä kyseisestä näyttelijättärestä, mutta kelpo suoritus, pakko myöntää. Hiusväri oli kyllä aivan jostain. (Verratkaa Rachel Hurd Woodiin elokuvassa Parfyymi) Muutenkin näyttelijät suoriutuivat oikein hyvin. Tähtiä tälle elokuvalle soisin ***, sillä ei tämä kuitenkaan mikään vavisuttava kokemus ole. Puvustua ja lavastus ovat oikein hienoja! Ja kolme tähteä ei tosiaankaan tarkoita huonoa elokuvaa. Heather Graham vaan pudottaa pisteitä. haa.

SPOILAA ELOKUVAA FROM HELL:
 Katsokaahan niitä Ian Holmin hiuksia. Nehän aivan huutavat: "Hei olen murhaaja ja nämä hiukset sopivat muihin Dracula-vaatteisiini."